Mitkä ovat Pohjoismaisen ministerineuvoston ja WHO:n suositukset tasapainosta ja mistä löydän ne?

Pohjoismaiden ministerineuvoston suosituksen (Nordic nutrition recommendations 2012) mukaan: Linolihappo (n-6) ja alfalinoleenihappo (n-3) ovat välttämättömiä rasvahappoja, ja niiden osuuden tulisi olla vähintään 3 E%, josta vähintään 0,5 E% alfalinoleenihappona. Näin ollen n-6/n-3-suhde on 5:1.

Lisäksi mainitaan, että cis-polytyydyttymättömien rasvahappojen saannin tulisi olla 5-10 E%, josta n-3-rasvahappojen osuuden tulisi olla vähintään 1 E%. Tämä tarkoittaa vähintään 2,2 g omega-3-rasvahappoja päivässä aikuiselle ja myös omega-6/3-suhdetta, joka on alle 5:1.


WHO (vuodesta 2008) ei enää suosittele kiinteää suhdetta 4:1.

Uuden suosituksen keskiarvo on 3,3:1.

Selitys:

WHO/FAO. 2008. suosittelee, että n-3-rasvahappojen kokonaissaanti voi vaihdella välillä 0,5-2 %E, kun taas ALA:n vähimmäismäärä (>0,5 %E) aikuisten ruokavaliossa ehkäisee puutosoireita. Korkeampi arvo 2 %E (ALA) sekä n-3-pitkäketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot (LCPUFA) eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA) (AMDR 0,250 g-2,0 g) voivat olla osa terveellistä ruokavaliota.

Alempi n-3: 0,5 %E ALA plus (0,250 g) 0,11 %E EPA+DHA = 0,6 %E.

Ylempi n-3: 2 %E ALA plus (2 g ) 0,9 %E EPA + DHA = 2,9 %E.

Keskimääräinen n-3 = 1,8%E

Kun otetaan huomioon, että PUFA:n kokonaismäärän U-AMDR-arvo on 11 %E ja n-3-rasvahappojen kokonaismäärän 2 %E, n-6-rasvahappojen (LA) saannin hyväksyttävä vaihteluväli (AMDR) on 2,5-9 %E. "Arakidonihappo (AA) ei ole välttämätön terveelle aikuiselle, jonka tavanomainen ruokavalio tarjoaa LA:ta > 2,5 %E."

Alhaisempi n-6: = 2,5 %E

Ylempi n-6: = 9 %E

Keskimääräinen n-6 = 5,8 %E

1. Rivien välistä voidaan siis päätellä, että keskiarvo, mitä omega-3:n ja omega-6:n suositellaan, on n-6/n-3-suhde noin 3,3:1.

Keskimääräinen n-6:n-3-suhde: 5,8 %E / 1,8 %E = 3,3:1.

2. Vaihteluväli on kuitenkin edellä olevassa esimerkissä suurempi, 15:1 (9/0,6) - 0,9:1 (2,5/2,9).